Hej!
Nyt ei oo taas oikeestaa tapahtunu mitään erikoisempaa. Keskiviikkona päästii tuntii aijemmin, kun opettajilla oli taas joku kokous tai joku. Mä oon lueskellu kirjoja, jotka lainasin maanantaina. Tällä kertaa tuli mukaan "If I stay" kirjan jatko-osa "Where she went" ja "P.S I love you". Mä luin heti maanantaina ton "Where she went" kirjan ja se oli tosi hyvä. Se oli vähintääki yhtä hyvä ku aikasempikin osa. Se oli vaan pakko lukee kerralla, sitä vaan ei voinu jättää kesken. Sit aloitin ton toisen kirjan ja sitä oon nyt lueskellu viime päivinä koulun jälkee.
Keskiviikkona sain illalla tietää, että mä oon saamassa jo tänä viikonloppuna uuden kämppiksen. Se edellinenhän ei oikeastaan edes ollut kämppis, kun ei koskaan oikeasti asunut täällä. Mä en vielä tiedä paljoa siitä mun uudesta kämppiksestä, mutta on tyttö ja se ei käy samaa koulua kuin mä. Harmi ettei olla samassa koulussa, mut toisaalt ei se niin paljoa haittaa. Toivottavasti hän on mukava ja tullaa hyvin toimee. Nyt vähän kyllä jännittää tää viikonloppu, kun tapaan hänet ekaa kertaa. Tavallaa ihan kiva saada vähän seuraa ja tutustua uusii ihmisii. Toisaalta mä olin kyl jo tottunu oleen yksin, mut toisaalta vaihtelu virkistää. Tuntuu hassulta taas jännittää kämppistä, kun koko kesäloma meni vähän jännittäessä ja nyt jännitän sitä taas. Mä vaan todella toivon et hän olis mukava.
Viime viikkoina koulussa on ollu oikein mukavaa ja oon jutellu ihmisille enemmän, ja must tuntuu et oon vielki paremmin päässy mukaan juttuihin. Nyt mä ymmärrän oikeesti melkeen kaiken ja sillee uskallan kysyy, jos en jotain ymmärrä. Puhuttuakin on tullu enemmän, vaikka mä teenki tosi tosi tosi paljon virheitä ja en osaa tarpeeks sanoja. Nyt jotenkin oon ihan innoissani kun oon tajunnu et pärjään ruotsin kielellä. Eilenä tuli viel piristys mun ruotsin opettajalta, kun hän sanoi et mun uotsin on tosi hyvä. Mä teen samat jutut kuin muutki luokkalaiset ja must tuntuu kivalt et mua kohdellaa samal taval ku muitaki. Toki kemian labraraporttia tehdessä ois toivonu, et ois vaik saanu vähän helpotusta, mut toisaalta kyllä mä sen jotenki sain tehtyä. Nyt äikästä saatii tehtäväks lukee joku klassikko kirja ja siin kirjalistassa oli myös "Tuntematon sotilas", mikä oli aika yllättävää. Jotenki en ollu aatellu, et Ruotsissaki nuoret lukee Tuntematonta koulussa. Mä ite aattelin lukee uudestaa "Oliver Twistin", koska tiiän sen tarinan valmiiks ja tykkäsin kirjasta. Meijän pitää tehä noist kirjoist myöhemmin joku työ ja lukiessa keskittyy ajan kuvaan, joten aattelin ton kirjan olevan hyvä tohon tehtävään. Toki Tuntematonki ois ollu hyvä, mut aattelin, et koska se on suomekski aika haastavaa luettavaa, niin en varmaan ymmärtäis ruotsiks siitä niin kauheesti.
Keskiviikkona sain illalla tietää, että mä oon saamassa jo tänä viikonloppuna uuden kämppiksen. Se edellinenhän ei oikeastaan edes ollut kämppis, kun ei koskaan oikeasti asunut täällä. Mä en vielä tiedä paljoa siitä mun uudesta kämppiksestä, mutta on tyttö ja se ei käy samaa koulua kuin mä. Harmi ettei olla samassa koulussa, mut toisaalt ei se niin paljoa haittaa. Toivottavasti hän on mukava ja tullaa hyvin toimee. Nyt vähän kyllä jännittää tää viikonloppu, kun tapaan hänet ekaa kertaa. Tavallaa ihan kiva saada vähän seuraa ja tutustua uusii ihmisii. Toisaalta mä olin kyl jo tottunu oleen yksin, mut toisaalta vaihtelu virkistää. Tuntuu hassulta taas jännittää kämppistä, kun koko kesäloma meni vähän jännittäessä ja nyt jännitän sitä taas. Mä vaan todella toivon et hän olis mukava.
Viime viikkoina koulussa on ollu oikein mukavaa ja oon jutellu ihmisille enemmän, ja must tuntuu et oon vielki paremmin päässy mukaan juttuihin. Nyt mä ymmärrän oikeesti melkeen kaiken ja sillee uskallan kysyy, jos en jotain ymmärrä. Puhuttuakin on tullu enemmän, vaikka mä teenki tosi tosi tosi paljon virheitä ja en osaa tarpeeks sanoja. Nyt jotenkin oon ihan innoissani kun oon tajunnu et pärjään ruotsin kielellä. Eilenä tuli viel piristys mun ruotsin opettajalta, kun hän sanoi et mun uotsin on tosi hyvä. Mä teen samat jutut kuin muutki luokkalaiset ja must tuntuu kivalt et mua kohdellaa samal taval ku muitaki. Toki kemian labraraporttia tehdessä ois toivonu, et ois vaik saanu vähän helpotusta, mut toisaalta kyllä mä sen jotenki sain tehtyä. Nyt äikästä saatii tehtäväks lukee joku klassikko kirja ja siin kirjalistassa oli myös "Tuntematon sotilas", mikä oli aika yllättävää. Jotenki en ollu aatellu, et Ruotsissaki nuoret lukee Tuntematonta koulussa. Mä ite aattelin lukee uudestaa "Oliver Twistin", koska tiiän sen tarinan valmiiks ja tykkäsin kirjasta. Meijän pitää tehä noist kirjoist myöhemmin joku työ ja lukiessa keskittyy ajan kuvaan, joten aattelin ton kirjan olevan hyvä tohon tehtävään. Toki Tuntematonki ois ollu hyvä, mut aattelin, et koska se on suomekski aika haastavaa luettavaa, niin en varmaan ymmärtäis ruotsiks siitä niin kauheesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti