Dag 173

Hej!

(Varoitus, kyseessä maratoni postaus sisältäen ensin ihan perus kuulumiset ja sen jälkeen jotain muuta pohdiskelua) 

Ensin ne perus kuulumiset :) 
Viikonloppu meni kokonaan sairastellessa ja sen takia en kovin paljon saanut aikaiseksi. Lepäilin vain ja yritin juoda mahdollisimman paljon. Luin siskoltani saaman joululahjakirjan kokonaan lauantaina ja se oli tosi hyvä! :) Kiitos vain lahjasta. :) Sunnuntai menikin ihan vain löhötessä sängyssä. Lunta muuten satoi taas vaihteeksi, kun se melkein kokonaan viime viikolla suli.

Maanantaina oli onneksi lyhyt päivä koulussa ja jaksoin sen ihan hyvin kokonaan. Aamulla meillä oli kolmas teoriatunti tanssissa ja sillä tunnilla kävimme taas lisää asioita urheilemisesta ja motivaatiosta. Sitten oli normaalisti fysiikkaa ja viimeisellä tunnilla englantia kirjastossa. Etsimme lisää tietoa omasta aiheestamme ja tulostimme siihen liittyviä artikkeleita. Kotona nukuin vähän päiväunia ja muuten vain otin rennosti. Illan jazz-tunti oli peruttu, mikä ei minua haitannut, koska en luultavasti olisi jaksanut sinne mennä huonon oloni takia kuitenkaan.

Tiistaina olo olikin aamusta saakka huonompi ja päätin suosiolla jäädä kotiin koko päiväksi. Jäin täksikin päiväksi vielä kotiin, jotta en oikeasti saa mitään jälkitautia tai muuten vain pahenna tätä oloa.  Ääni ei oikein kulje, korvat ovat lukossa, muutenkin on tukkoinen ja väsynyt olo (jota viime öiden unettomuus ei ainakaan auttanut).  Olen syönyt kaikkia vitamiinilisiä ja juonut vaikka kuinka paljon vettä. Nyt vain toivon, että alan tulla terveeksi eikä tämä pahene tästä. Onneksi ei kuumetta vissiin ole ollut. Meillä on luokassa ja koulussa liikkunut joku pöpö ja sen takia melkein kaikki ovat olleet kipeinä.  Asiaa ei paranna puolikuntoiset oppilaat, jotka sitten tartuttavat kaikki muutkin. En todellakaan haluaisi nyt tulla kipeäksi pahemmin, kun olen tulossa sinne Suomeen viikon päästä.

Tästä alkaa se muu pohdiskelu :) 
Minä järkytyin tässä juuri, että vuoden ensimmäinen kuukausi sujahti jo ohi. Sehän tarkoittaa sitä, että jäljellä on enää nelisen kuukautta vaihtoa. En yhtään ihmettele, että kevään sanotaan menevän todella nopeasti vaihdossa, sillä niin se oikeasti menee. Nyt pitää vain nauttia jokaisesta hetkestä ja kerätä mahdollisimman paljon kokemuksia. Tajusin myös järkytykseltäni, että eräs ystäväni Suomessa täyttää tänään 18 joten paljon onnea Nea! Paljon onnea myös tammikuussa syntyneille, joita en ole muistanut onnitella. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö se niin mennyt.

Tässä katselin lomapäiviä ja sain selville, että meidän koulussa on yllättävän pitkä pääsiäisloma, yhteensä yli viikon pituinen. Ajattelin, että voisin keksiä jotain tekemistä sille viikolle ja vaikka suunnata jonnekkin muualle Uppsalasta vähän tutustumaan muuhun Ruotsiin. Pitää katsoa, mitä keksin tehdä silloin koska näillä näkymin en ole tulossa silloin Suomeen käymään. Junaliput alaikäisenä eivät ole kovin kalliita, joten voisi ehkä keksiä jotain junaseikkailua. Onneksi tässä on vielä aikaa suunnitella.

Olen huomannut, että tekstini ovat suureltaosin edelleenkin selostuksia päivien tapahtumista. Tottakai sekin on osa elämääni täällä, mutta en ole taas vähään aikaan avannut ajatuksiani vaidosta. Henkisesti tämän puolenvuoden aikana olen kasvanut todella paljon ja olen varma, ettei tätä muutosta/kasvua olisi näin nopeasti tapahtunut jos olisin ollut Suomessa. Matkaan on mahtunut tietysti tunteita laidasta laitaan: itkua, surua ja ikävää, mutta sitäkin enemmän naurua, iloa ja onnelisuutta. Ajatukseni ja käsitykseni asioista ovat muuttuneet aika paljon, enkä todellakaan ole enää sama ihminen kuin elokuun puolessavälissä tänne tullessani. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut paljon asioita: niin itsestäni kuin muista. Olen tajunnut selviäväni tilanteista jotka ovat uusia tai joissa olen tuntenut olevani epävarma. Jos olisin vaihtoa miettiessäni tai kesällä ennen lähtöäni saanut tietää minkälaista vaihto tähän mennessä on ollut, en olisi epäröinyt hetkeäkään ettenkö lähtisi vaihtoon.

Minun täytyy vielä hehkuttaa ihanaa luokkaani ja kouluani. Meillä on luokassa tosi kiva ilmapiiri ja siellä on aina tosi mukavaa olla.  Meillä on todella monia erilaisia yksilöitä luokassa, mutta kaikki sopii jollain hassulla tavalla yhteen. Kaikki otetaan mukaan ja ollaan porukkana yhdessä, eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Ruokkiksilla oman luokan kanssa höpöttäminen on yksi päivän parhaista hetkistä. Siinä tulee pohdittua asioita laidasta laitaan ja naurettua vatsat kipeiksi.

Erityisen hyviä ystäviä en vieläkään ole saanu ja olen miettinyt, että tulenko edes saamaan sellaisia vaihtoni aikana. Luultavasti en, mutta ei se mitään. Ruotsalaiset ovat siinä mielessä todella lähellä Suomalaisia, elleivät vielä hitaammin tutustuttavissa. En itsekään ole ollut ehkä helpoimmin tutustuttavissa, Sillä tämä kuuluisa suomalainen piirre hiljaisuus on tullut esiin yllättävänkin usein (vaikka ehkä vaikea kuvitella  minut hiljaiseksi, mikäli tuntee minua yhtään paremmin). En sano, että se olisi huono juttu ollut sillä Suomessa olen äänessä ehkä liiankin paljon. Olen siis ollut aika paljon (varsinkin aluksi) sivussa, ja katsellut ja kuunnellut vain tapahtumia. Ei ole siis katastrofi vaikken ole saanut täältä hyviä ystäviä, sillä olenhan saanut paljon uusia kaveteita ja tuttuja. Minulla on kaikenlisäksi todella hyviä ystäviä Suomessa ja en ihan välttämättä niitä lisää täältä tarvinnutkaan. En toisaalta sano, etteikö olisi kiva saada joku hyvä kaveri täältä jota voisi myöhemmin tulla moikkaamaan ja jonka kanssa voisi pitää yhteyttä myöhemminkin. En kuitenkaan aijo ottaa stressiä asiata tai saada tämän takia harmaita hiuksia. Asiat menevät omalla painollaan ja ehkä tutustunkin paremmin vielä johonkuhun tai ehkä vaihdon jälkeen tuleekin juteltua enemmän jonkun kanssa. Kuka tietää, mutta tällä hetkellä ainakin olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen.

Nyt vain toivon tulevani terveeksi mahdollisimman pian. Toivottavasti tekin pysytte terveinä sillä ruudun toisella puolella! :)