Dag 214

Hej!

Viime viikolla liikassa meillä oli se tunti, kun saimme ryhmissä pitää oman friskis och svettis-tunnin eli jokaisella ryhmäläisellä oli joku kappale johon oli tehnyt tietyn liikunta jutun. Kappaleet soivat samaan aikaan koko ryhmälle ja sitten pienemmissä ryhmissä oli yksi vetäjä, joka piti sen kappaleen ajan tietyn "jumpan". Minulla oli hyppy, käsien lihaskunto ja palautus kappaleet. Minun ryhmästäni tosin oli kaksi poissa ja paikalla minun lisäksi vain yksi tyttö, joka oli hieman kipeä. Päädyimme siis tekemään osan jutuista toisen ryhmän kanssa ja sitten osan kahdestaan. Jossain vaiheessa huomasin yksin tekeväni yhtä sarjaa, kun ryhmäläiseni ei pystynyt tekemään kaikkea yskänsä takia. No sain kuitenkin kehut rytmissä pysymisestä ja muutenkin tekemisestä opelta. 

Bilsan kertaustunnilla saatiin mehua :D
(kemian tunti tuli mieleen tuosta "mehukannusta" ja sen tiivisteen oikean suhteen mittailusta) 

Viikonloppu sujahti tosi nopeasti taas. Lauantaina kävin juoksemassa aamulla ja päivästä menin keskustaan ja käymään leffassa. Kävin katsomassa sen uuden Tuhkimon ja se oli ihan hyvä, vaikka tarinan tietysti oli jo valmiiksi tuttu. Ei se mikään ihmeellinen ollut ja nyt odotankin, että pääsen katsomaan "Insurgent" leffaa (en tiedä onko tuolle joku hieno suomenkielinen nimi). Se tuli jo torstaina täällä ekan kerran, mutta minulla on treenit torstaisin joten täytyy ehkä mennä ensi tai sitä seuraavalla viikolla.

Sunnuntaina minulla oli tanssit normaalisti ja siinä niiden välissä pääsin nauttimaan auringosta ja tekemään vähän lihaskuntoa. Levättyä tuli ainakin todella paljon, vaikka koulujuttuja olisikin pitänyt tehdä. Hieman ehkä katsoin englannin juttua ja avasin biologian kirjan. Eilen oli aamulla tanssitunti ja muuten vapaa päivä. Meillä oli taas tämä kehityskeskustelu päivä, mutta minulla sitä ei ollut eilen, joten sain ylimääräisen vapaan. Tanssin jälkeen olin vain kotosalla ja lepäilin. Kävin myös vähän kävelyllä ihanassa auringonpaisteessa. Ajattelin ensin käydä juoksemassa, mutta viimeaikoina jalkani on tullut kipeäksi juoksemisesta. Jalat eivät vissiin oikein tykkää asfaltilla juoksemisesta ja siksi sitten hyppiminen tanssissa tai muu sellainen tuntuu inhottavasti jalassa. Täytyy ehkä keksiä jokin muu tapa lenkkeillä, vaikka pyörällä tai etsiä joku ei asfaltoitu reitti.

Kävin katsomassa minun uutta tulevaa koti rakennusta. 

Eilen aamutuntia ennen sanoin juuri Maddelle, etten ole satuttanut itseäni pitkään aikaan (mikä on aika yllättävää). No olisi varmaan pitänyt jättää sanomatta se tai koputtaa puuta tai jotain, sillä illalla tietysti sähelsin juustohöylän kanssa ja sain pienen haavan käteeni. En edes tiedä miten on mahdollista saada haava juustohöylällä. Onneksi ei pahemmin käynyt ja nyt ainakin tiedän, että minun ei näin tapaturma-alttiina kannata mainita enää toista kertaa mitään tuon tapaista.

Nyt on muuten jäljellä enää kolmisen kuukautta ja se aika tuntuu tosi lyhyeltä. Tavallaan odotan innolla jo paluuta, mutta samaan aikaan tuntuu, että olen jo niin tottunut tähän elämään ja tuntuu kauhealta jättää tämä elämä tänne jo muutaman kuukauden päästä. Onneksi saan vielä nauttia tästä vaihdosta nämä 13 viikkoa.

 Älkää satuttako itseänne (varsinkaan juustohöylällä), pysykää terveinä ja hyvää tätä viikkoa kaikille!